”Mahtava avaus! Kauanko olitte harjoitelleet?”
Helsinkiläisen Verkosto-seurakuntayhteisön ensimmäinen messu Pihlajamäen kirkossa oli päättynyt. Täpötäysi kirkko oli jo alkanut hiljentyä vauvojen äänistä, pikkujalkojen tepastelusta, ruokailuhälinästä ja vilkkaasta puheensorinasta. Minä tervehdin Verkoston muusikkoa Sakari Heikkilää, joka oli johtanut uuden kokoonpanon kanssa kirkkokansan upeasti ylistykseen.
”Ei oltu. Nähtiin kaksi tuntia ennen messua, katsottiin puolikkaat biisit läpi – ja sitten vain jamiteltiin,” vastasi Sakari ja alkoi avata tiimivalmennusfilosofiaansa. Verkosto Kollektiivin näyttöjen perusteella tiesin, että edessäni seisova mies on ansioitunut varustava ja valtuuttava johtaja sekä tiiminrakentaja. Inspiroiduin heti hänen ajatuksistaan.
”Tyypit osaavat soittaa, joten kukin oli harjoitellut oman osuutensa ennen kokoontumista. Yhteistä aikaa tarvitsemme yhteyden luomiseen, ja siksi pyrin järjestämään sitä messujen yhteyteen. Johdan tätä uutta tiimiä niin kauan, kuin on tarpeen. Samalla skannaan koko ajan, kenessä olisi potentiaalia ylistyksenjohtajaksi. Siihen ei riitä soittotaito, vaaditaan ennen kaikkea sosiaalista älykkyyttä. Tiimijohtaminen on ihmissuhdelaji.
Olen itse introvertti, joten vaikka pidän sosiaalisista tilanteista, ne uuvuttavat minua. Nuorena inhosin small talkia ja halusin keskustella vain syvällisistä asioista. Sitten tajusin, että en saa yhteyttä ihmisiin sillä tavalla. Voidakseni palvella avaan tietoisesti keskusteluja ihmisten kanssa. Kyselen, mistä he tulevat, mitä he tykkäävät soittaa, miten he ovat päätyneet tänne. Tätä kykyä luoda yhteys toisiin ihmisiin etsin johtajia etsiessäni.”
Valtuuttava johtaja ei keskity olemaan hyvä siinä, mitä tekee, tai tekemään sitä mahdo
llisimman paljon ja tehokkaasti. Hän keskittyy löytämään mahdollisimman oppimishaluisia ja palvelualttiita ”seuraajia” – vapaaehtoisia, alaisia, tiimiläisiä, opetuslapsia; millä nimellä heitä missäkin kontekstissa sitten kutsutaankin – ja välittämään helle kaiken, mitä osaa. Tämä oli Jeesuksenkin päämäärä. Elettyään kolmisen vuotta opetuslasten kanssa hän sanoi Isälle: Olen täyttänyt sen tehtävän, jonka minulle annoit. Sovitus ei ollut vielä täytetty, mutta opetuslasten valmennus oli. Samoin Paavali sanoi hyvästellessään Efeson seurakunnan vanhimmat ennen matkaansa Jerusalemiin vangittavaksi: Yötä päivää olen opettanut teistä itse kutakin enkä ole jättänyt kertomasta kaikkea Jumalan tahtoa.
Suurin on se, joka palvelee. Kuinka suuri onkaan se, joka palvelee niin, että hänestä lähtee ketju ihmisiä, jotka palvelevat lahjoillaan auttaen samalla muita palvelemaan omillaan!