Hengen uudistuksen KesäSpirit-tapahtuma Ideaparkissa oli sisällöllisesti menestys mutta määrällisesti ja taloudellisesti katastrofi. Näin voisi kiteyttää omat tuntemukseni tapahtuman jälkeen. Parempi tietysti näin päin, jos on pakko valita!
Vaikka KesäSpirit oli lähes ainoa valtakunnallinen hengellinen kesäjuhla, se veti selvästi vähemmän ihmisiä kuin aiemmin. Kun pari vuotta sitten olimme edellisen kerran koolla koko viikonlopun, paikalla oli yhtä aikaa 1500 ihmistä ja nyt 300. Striimauksen sinänsä hyvissä katsojamäärissä ei ollut suurta muutosta aiempiin vuosiin eli se ei juuri selitä muutosta. Mistä romahdus johtui?
Pääsyyllinen lienee korona. Ihmiset ilmoittautuivat tapahtumaan alun alkaenkin heikosti, mutta aivan viimeisen viikon aikana noin puolet ilmoittautuneista peruutti koronatilanteeseen vedoten. Lopulta paikalle jätti vielä tulematta moni ilmoittautunut. Lopputuloksena väkimäärä sukelsi. Ilmiö on ymmärrettävä; korona voi olla monelle vakava tauti. Silti luulen, että tässä on muutakin.
Silmiinpistävä havainto Ideaparkin kaduilla kävellessä oli se, että se oli aivan täynnä ihmisiä. Paikalla oli tuhansia ihmisiä. Jäinkin miettimään, että miksi uskovaiset peruuttivat osallistumisensa, mutta muut ihmiset tungeksivat paikalle. Selitykseksi ei riitä se, että uskovaiset ovat muita vastuullisempia. Tämän kumoaa jo sekin, että tiedän paikalla olleen monia aktiiviuskovia, jotka eivät kuitenkaan osallituneet tapahtumaamme. Samalla mietin sitä, että tietääkseni valtaosa kesän rock-festivaaleista on ollut loppuunmyytyjä koronatilanteesta huolimatta.
Yksi selitys on tietysti se, että KesäSpirit ei ollut tarpeeksi vetovoimainen. Se varmasti selittää osaltaan. Meillä ei ollut suuria kansainvälisiä nimiä eikä edes Simojokea - Suomen ainoaa hengellisen musiikin vetonaulaa. Voi myös olla, että markkinointi ei toiminut vaikka siihen panostettiin ja tapahtuman mainosvideota kehuttiin laajalti. Ehkä myös vanha markkinoinnin lainalaisuus, tarjonta lisää kysyntää, selittää jotain. Kun kaikki kesätapahtumat peruttiin, niin se laski ylipäätään kiinnostusta.
Silti jään pohtimaan myös syvempiä selityksiä.
Voisiko olla niin, että puolentoista vuoden seurakuntapaasto alkaa jo näkyä? Että ihmiset alkavat vieraantua seurakuntaelämästä ja kynnys lähteä tapahtumaan alkaa siksi nousta. Tai pikemminkin hengellinen tarve alkaa hiipua. Voi myös olla, että korona paljastaa jotakin arvoistamme. Arvohan on lähtökohtaisesti jotakin, josta ollaan valmiita maksamaan tai jonka puolesta otetaan riskejä. Nyt kun hengelliseen tapahtumaan lähteminen sisälsi pienen riskin saada mahdollisesti koronatartunta, niin ihmiset eivät enää pitäneetkään hengellistä tapahtumaa vaivan arvoisena. Yleensähän kaksi mittaria paljastavat todelliset arvomme galluppeja paremmin: ajan ja rahankäyttö.
Olisi kiva kuulla, miten te muut tulkitsette ilmiötä. Kertooko väkimäärän lasku jostain syvemmästä vai onko kyse vain tapahtumajärjestäjien epäonnistumisesta? Ja ennen kaikkea, miten tilanteeseen pitäisi reagoida?
--
Lopuksi vielä haluan kiittää kaikkia KesäSpiritin osallistujia, vapaaehtoisia ja esiintyjiä. Minusta tapahtuma oli aivan upea. Jumala kosketti monia ja Jumalan valtakunnassa ylipäätään on tärkeämpiäkin mittareita kuin väkimäärä. En usko, että Jumala antaa uurastuksemme valua hukkaan!
Minulle tapahtuman kaksi sykähdyttävintä hetkeä sattui tapahtuma-alueen ulkopuolella. Törmäsin siellä kahteen Ideaparkin työntekijään, joiden kanssa syntyi hyvä hengellinen keskustelu. Toisen heistä puolesta sain jopa rukoilla. Uskon ja toivon, että tällaisia kohtaamisia oli viikonlopun aikana muitakin. Sitä vartenhan me siellä lopulta olimme. Itselleni KesäSpirit olikin iso herätys. Ristiriita, että kauppakeskuksessa on tuhansia ihmisiä ja hengelliseen tilaisuuteen tulee vain joitakin satoja, oli kestämätön. Samoin se havainto, että Suomessa on valtava hengellinen etsintä mutta seurakuntien piiriin saati karismaattisuuteen siitä kanavoituu vain pieni liru. Tajusin, että suunnan on muututtava. Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että hän salli tämän havahtumisen. Ensi vuoden tapahtumaa lähdetään rakentamaan aivan uudella otteella. Lähdetään liikkeelle rukouksesta!
