Korona ja koettelemusten aika

”Jos minä joskus suljen taivaan, niin että ei tule sadetta, tai jos käsken heinäsirkkojen syödä maan tai lähetän kansani keskuuteen ruton -- ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi.”

Tästä raamatunkohdasta saarnasin viime syksynä kymmenellä paikkakunnilla tuhansille ihmisille Häikäisevän kirkas -kiertueella. Samasta asiasta kirjoitin Kädenojennuksen pääkirjoituksen tammikuussa. Haastoin niissä molemmissa rukoilemaan maamme puolesta ja rohkaisin, että Jumala kuulee, kun yhdessä Jumalan kansana käännymme hänen puoleensa.

Kuinka "profeetallisilta" nuo puheeni nyt tuntuvatkaan - vaikka en silloin todellakaan aavistanut mitään siitä, minkä keskellä nyt elämme.

Taustalla sanomassani oli Vanhassa testamentissa ja läpi kirkon historian toistuva "herätyksen kaava". Sen mukaan herätykset ovat kuin aaltoja. Ensin ne syntyvät Jumalan Hengen vaikutuksesta mutta lopulta aina kuihtuvat, koska ihmiset alkavat valua etäälle Jumalasta. Sen saa aikaan meissä kaikissa asuva synti. Kun luopumus sitten menee tarpeeksi pitkälle, Jumala sallii lopulta jonkin onnettomuuden kohdata kansaansa. Se voi olla esimerkiksi kuivuus, sota, luonnonkatastrofi tai...kulkutauti! Silloin vasta kansa tajuaa, että se on harhapoluilla - hätä saa sen kääntymään Jumalan puoleen ja tekemään parannusta. Ja kun niin tapahtuu, Jumala armossaan kuulee ja lähettää avun. Yleensä apu tulee Raamatussa jonkin johtajan tai ihmisen muodossa, jolla on ratkaisu ongelmaan. Uhka väistyy ja alkaa jälleen uusi herätyksen aika. Kunnes sitten ajan saatossa ihmiset alkavat taas valua etäälle ja kierros alkaa alusta...

Minusta näyttää, että olemme pitkän luopumuksen kauden jälkeen saapuneet taitekohtaan - koettelemusten vaiheeseen. Jumalan sallima kulkutauti raivoaa. Nyt on tärkeää, että me Jumalan kansana ymmärrämme, mitä se tarkoittaa: meitä kutsutaan rukoukseen ja parannukseen! Samalla on tärkeää ymmärtää, mitä koettelemus ei tarkoita. Se ei tarkoita, että Jumala ei rakastaisi meitä. Tai että hän olisi kääntänyt selkänsä. Päinvastoin, hän on sallinut koettelemuksen, juuri siksi, että hän rakastaa. Hän haluaa ravistella meidät hereille, että kääntyisimme ja pelastaisimme sielumme. Koettelemus on siis armon merkki. Yhä hän odottaa meitä syli auki kuin Isä tuhlaajapoikaansa.

Rohkaisen ja kutsun siis itse kutakin nyt kääntymään Jumalan puoleen, hylkäämään pahat teot ja anomaan häneltä anteeksiantamusta - sekä omien syntien että kansamme syntien tähden. Tehdään tämä luottaen siihen, että vaikka hän nyt sallii koettelemuksen, on hän kuitenkin edelleen rakastava Isä, joka ei mitään muuta halua kuin armahtaa. Sen hän on tehnyt selväksi Jeesuksen ristin kautta. Sen suurempaa rakkauttahan ei voi osoittaa kuin, että antaa henkensä toisten puolesta. Sellainen rakkaus meitä odottaa, kun käännymme hänen puoleensa.

Nyt on yhteisen rukouksen aika!

Timo Pöyhönen


437 views

© 2019 by Hengen uudistus kirkossamme ry. Proudly created with Wix.com