Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta on hypäynnyt uusille leveleille, myös kirkossa. Se on tärkeää, sillä meneillään oleva katastrofi tulee vaikuttamaan meidän kaikkien elämään järisyttävällä tavalla. Olemme kaikki kehityksestä vastuussa ja kerran joudumme vielä tekemään tiliä luomakunnan turmelemisesta itse Luojan edessä.
Kirkon piirissä keskustelussa on kuitenkin ollut yksi kummallinen puute: juuri kukaan ei puhu asiasta eskatologisesta (lopunajallisesta) näkökulmasta, vaikka juuri se voisi olla viestimme ydin. Olemme matkalla kohti tuhoa ja tuomiopäivää - sen alkaa nähdä jo sokea reettakin. Kun ennen vanhaan kristityt puhuivat maailmanlopusta, kaikki muut olivat vaivaantuneita; nyt kun kaikki muut puhuvat maailmanlopusta, kristityt ovat vaivaantuneita...erikoinen ilmiö!
Eskatologiset tekstit ovat Raamatun voimallisimpia ympäristöön liittyviä kannanottoja. Ne menevät suoraan asian ytimeen: luonnonmullistukset ovat Jumalan tuomioita ja niiden tarkoitus on herättää parannukseen. Eikö siinä olisi viestiä kerrakseen ja aineksia arkkipiispan kannanottoon! Että jos tahti ei muutu, niin loppu tulee. Niin kuin tuleekin, jos emme kykene korjaamaan kurssia.
Samalla nämä profetiat sisältävät ylivertaisia toivon näköaloja.
Ensiksi toivo lepää siinä, että voimme tehdä parannuksen. Jumala on aina ollut valmis peruuttamaan tuomion, jos ihminen vain kääntyy pahoilta teiltään. Hän ei tahdo syntisen kuolemaa, sanotaan psalmissa. Toiseksi profetiat kertovat uudesta taivaasta ja uudesta maasta; että jos kaikki lopulta menee pieleen, on Jumalalla vielä ässä hihassa. Näkökulma on sama kuin yksilönkin kohdalla: jokaista kutsutaan parannukseen ja muuttamaan elämänsä suunta, mutta lopullinen pelastus koittaa vasta tuhon jälkeen, ylösnousemuksen aamussa. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa suruttomaan elämään, vaan armon tarkoitus on motivoida kilvoitukseen - elämään luomakunnan kannalta kestävällä tavalla armon varassa.
---
Tässä pari tekstiä esimerkiksi:
Ilmestyskirjasta:
Minä kuulin, kuinka temppelistä sanottiin kovalla äänellä seitsemälle enkelille: »Menkää! Tyhjentäkää Jumalan vihan seitsemän maljaa maan päälle.» Ensimmäinen enkeli lähti ja tyhjensi maljansa maan päälle. Silloin tuli pahoja märkiviä haavoja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa. Toinen enkeli tyhjensi maljansa mereen. Meri muuttui kuin kuolleen vereksi, ja kaikki meressä elävä kuoli. Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi. Minä kuulin, kuinka vesien enkeli sanoi:
– Vanhurskas olet sinä,
joka olet ja joka olit,
sinä Pyhä,
joka annoit nämä tuomiot!
He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta,
ja verta sinä panit heidät juomaan.
He saavat ansionsa mukaan.
Sitten kuulin alttarin sanovan:
– Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias!
Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.
Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan.
Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle.
Jesajan kirjasta
Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen,
runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.
Samalla tavoin käy papin kuin kansankin,
niin isännän kuin orjankin,
niin emännän kuin orjattaren,
niin myyjän kuin ostajan,
niin lainan antajan kuin sen saajan,
niin velkojan kuin velallisenkin.
Autioksi maa autioituu,
tyhjäksi se ryöstetään.
Näin on Herra puhunut.
Maa kulottuu ja kuivuu,
maanpiiri riutuu ja kuivuu,
maan lailla taivaskin riutuu.
Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla,
sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain,
rikkoneet käskyt,
tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.
Siksi kirous syö maan,
sen asukkaat saavat maksaa teoistaan.
Siksi maan asukkaat käyvät vähiin,
vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.
