Priestess

Luterilainen kirkko-käsitys

"Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja 'ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen." (Martti Luther)

"Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset." (Augsburgin tunnustus)

Mikä on seurakunta?

SPIRIT-verkoston teologia nousee näkemysestä seurakunnasta sanan ja sakramenttien äärelle muodostuvana yhteisönä. Kirkko ei siis ole niinkään rakennus, organisaatio, työyhteisö, alue tai toimintamuoto vaan hengellinen yhteisö, joka muodostuu ihmisistä, jotka etsivät tai seuraavat samaa Vapahtajaa - kukin omalla tavallaan. Heistä Pyhä Henki kokoaa Jumalan perheen ja opettaa heitä elämään yhdessä. Kyse ei siis ole vain jäsenluettelosta tai yksittäisistä tilaisuuksista, vaan ihmisistä, jotka tulevat niin liki, että he voivat oppia tuntemaan toisensa.


Parhaiten yhteisöluonteen eri puolia kiteyttää Uuden testamentin eniten käyttämä kielikuva seurakunnasta Kristuksen ruumiina. Vertauksessa voi nähdä ainakin neljä ulottuvuutta:

1) Seurakunnan pää on Kristus. Hän synnyttää sen sanan ja sakramenttien avulla sekä kutsuu jokaista sen jäsentä elämänmittaiseen kasvuprosessiin opetuslapsenaan.

2) Seurakunta muodostuu keskenään erilaisista jäsenistä, joiden haaste ja ilo on opetella sietämään, hyväksymään ja rakastamaan toisiaan.

3) Kaikkia seurakunnan jäseniä tarvitaan, sillä Pyhä Henki varustaa heidät rakentamaan yhteisöä yhdessä erilaisten armolahjojen avulla.

4) Seurakunnan tehtävä on jatkaa Jeesuksen aloittamaa Jumalan valtakunnan liikettä ja toimia hänen maanpäällisenä ruumiina; hänen käsinään, jalkoinaan, suunaan ja olkapäänään tälle maailmalle.

Myös luterilainen tunnustus näkee seurakunnan ennen kaikkea yhteisönä. Tunnustuskirjojen keskeisin määritelmä kirkosta on Augsburgin tunnustuksen seitsemäs artikla, joka sanotaan näin: ”Kirkko on pyhien yhteisö (congregatio sanctorum), jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.”


Määritelmän ytimessä on käsite ”pyhien yhteisö”. Yleensä luterilaisessa teologiassa korostetaan sivulausetta, joka kuvaa, millainen pyhien yhteisö on eli sellainen, jossa julistetaan evankeliumia ja hoidetaan sakramentteja. Mutta lauseen ydin ei ole armonvälineet vaan niiden äärelle muodostuva yhteisö. Reformaattoreille seurakunta ei ollut, niin kuin tuon ajan katolisessa kirkossa ajateltiin, hierarkinen instituutio, joka muodostuu ikään kuin ylhäältä alas, vaan he näkivät sen alhaalta nousevana ihmisyhteisönä.

Luther avaa pyhien yhteisö -terminologiaa Isossa katekismuksessa samaan suuntaan. Hänestä ilmaisu pitäisi kääntää ”pyhäksi yhteisöksi” (en heilige Gemeine), jotta sen luonne ihmisyhteisönä tulisi ymmärrettyä oikein. Samalla hän kritisoi sanaa kirkko, koska se liian helposti johtaa ajatukset rakennukseen tai instituutioon, ja ehdottaa, että Uuden testamentin ilmaisu ecclesia pitäisi kääntää mieluiten yhteiseksi kokoukseksi (ein gemeine Sammlung). Samalla tavalla Melanchthon kirjassaan De Ecclesia kuvaa seurakuntaa ”koululuokan kaltaiseksi joukoksi”.

Kun seurakunta ymmärretään aidoksi yhteisöksi eikä vain joksikin toimintamuodoksi tai verovain ylläpidetyksi hallintokoneistoksi, löydetään tie yhteisölliseen seurakuntaelämään. Spirit-verkosto siis oikeastaan haluaa vain palauttaa luterilaisen kirkkokäsityksen takaisin seurakuntatyön ytimeen. Kirkossa on kyse yhteisön rakentamisesta ja hengellisten yhteisöjen synnyttäminen on kirkon perimmäinen tehtävä - niiden kautta evankeliumi leviää ja Jumalan valtakunta edistyy maailman keskellä.