Digiseurakunta ei korvaa lähiseurakuntaa, jos ihmiset voivat valita molemmat. Sen sijaan verkosta etsitään seurakunnan lähitilaisuuksia täydentävää yhteyttä, toteaa professori Heidi A. Campbell uraauurtavasta tutkimuksessaan . Kuitenkin koronan vuoksi verkkoon siirrettiin paljon perinteisiä tilaisuuksia ottamatta huomioon verkon omaleimaisia mahdollisuuksia. Miltä voisi näyttää siirtämisen sijaan uutta luova verkkoyhteisöllisyys, joka tarjoaa jotakin enemmän kuin lähitilaisuudet?
Esitän tässä kolme näkökulmaa, jotka nousevat verkon ja sosiaalisen median ominaisuuksista.
1. Yhteys arjen keskellä
Verkon vahvuus lähikokoontumisiin verrattuna on riippumattomuus ajasta ja paikasta. Se mahdollistaa omaehtoisen osallistumisen juuri silloin, kun itselle sopii. Yhä suurempi osa suomalaisista elääkin erilaisissa verkostoissa somesovellusten kautta. Samoin seurakuntayhteys voi linkittyä ihmisten arkeen verkon kautta. Kotoa käsin on helppo liittyä vaikkapa päivittäiseen rukoushetkeen tai seurata hengellisiä podcasteja.
Riippumattomuus paikasta helpottaa myös päivittäisten rutiinien luomista. Kirkolle ehtii ja jaksaa korkeintaan 1–2 kertaa viikossa, mutta somehartauteen on helppo osallistua joka aamu tai ilta. Esimerkiksi Kangasniemen seurakunnan Facebook-hartaudet ovat synnyttäneet yhteisön, joka tervehtii toisiaan aamuin illoin. Spontaanina reaktiona koronasulkuun alkanut Katariinanseurakunnan Iltavirsi Facebookissa puolestaan tarjosi seurakuntalaisille yhteyden ja päivittäisen kiinnekohdan tilanteessa, jossa pandemia oli sekoittanut arjen.
2. Tasavertainen vuorovaikutus
Verkon vuorovaikutusalustat tarjoavat suurille ryhmille lähitapaamisia monipuolisemmat keskustelumahdollisuudet. Kaksisataa ihmistä ei voi käydä kasvokkain tasavertaisesti yhteistä keskustelua, mutta verkon vuorovaikutusalustoilla jokainen voi ottaa kantaa ja kommentoida toinen toistaan.
Tasavertainen ajatustenvaihto palvelee erinomaisesti myös seurakunnan perustehtävää, Jeesuksen seuraajien kasvattamista. Esimerkiksi Facebookin Uskovaiset nuoret -ryhmästä on tullut tällainen vertaiskohtaamisten paikka jopa tuhansille nuorille, joista moni on jo kasvanut aikuiseksi ja seurakunnan vastuunkantajaksi. Päivittäisen raamatunluvun ympärille syntyneistä, suljetuista WhatsApp-ryhmistä taas on muodostunut merkittäviä hengellisen kasvun paikkoja, joissa on tilaa jokaisen ajatuksille, kokemuksille ja kysymyksille. Niissä rukoillaan, rohkaistaan ja kuljetaan toinen toisen rinnalla.
3. Merkityksellinen auttaminen
Ihmiset haluavat tehdä hyvää. Tämä on pitkälti valjastamaton voima seurakuntien elämässä. Some on loistava kanava saada tarve ja apu kohtaamaan. Erilaiset tukiverkosto-ryhmät ovat suosittuja, koska tavalliset ihmiset voivat niiden kautta vastata täsmällisiin, esimerkiksi diakoniatyöntekijän kautta välitettyihin avunpyyntöihin.
Some on osoittanut voimansa ihmisten innostamisessa yhteisen asian taakse. Esimerkiksi Nebraskan Omahassa pastori Myron Pierce mobilisoi Facebookin kautta kaupunkilaiset ruokkimaan 5000 koululaista, kun korona sulki kirkon lähikoulun. Suuri kampanja sai alkunsa siitä, että seurakunnan sihteeri soitti koululle ja kysyi, mikä on heidän suurin tarpeensa pandemian aikana. Mitä tapahtuisikaan, jos me selvittäisimme kaupunkimme suurimman tarpeen ja päättäisimme seurakuntana vastata siihen?
Lisää aiheesta: