Mitä aiotte tehdä, piispat?

Kirkon sisällä syntyy jatkuvasti uudenlaisia messu- ja muita hengellisiä yhteisöjä. Niitä syntyy nimenomaan paikallisseurakuntiin, mutta myös herätysliikkeiden parissa. Ihanaa! Ilman eläviä yhteisöjä kirkon tulevaisuus näyttäisi perin ankealta.

Törmään kuitenkin jatkuvasti isoon ongelmaan: papeilla ei ole aikaa paimentaa yhteisöjä. Se rajoittaa merkittävästi uusien yhteisöjen perustamista. Pappien työaika menee kaikkeen muuhun. On toimituksia, kokouksia, ylläpitotehtäviä, ja sitten paljon jotain, josta kukaan ei tunnu tietävän mitä se on. Tilastollisesti pappien työtehtävien olisi pitänyt vähentyä radikaalisti. Toimitusmäärät ovat romahtaneet, laitoshartaudet vähentyneet ja koronan myötä seurakuntien tilaisuudet ovat puolittuneet. Silti papit ovat yhtä kiireisiä kuin ennenkin. Heillä ei vain ole aikaa tehdä sitä työtä, mihin paimenen virka alunperin tarkoitettiin.

Tilanteeseen pitäisi kiireesti keksiä ratkaisu. Eihän voi olla niin, että kirkolla, jolla on enemmän työntekijöitä kuin millään muulla kirkkokunnalla koko maailmassa, ei ole mahdollisuutta kehittää yhteisöllisyyttä työntekijävajauksen vuoksi. Tilanne olisi koominen ellei se olisi kirkon tulevaisuuden kannalta niin traaginen.

Delegoin ongelman piispoille. Mitä aiotte tehdä: Tapio, Matti, Matti, Mari, Seppo, Jukka, Bo-Göran, Jari, Kaisamari, Eino ja Teemu?