© 2019 by Hengen uudistus kirkossamme ry. Proudly created with Wix.com

Miten löydän Hengen voiman?

Jokainen lienee kokenut aikoja, jolloin usko on tukkoista ja muuttuu puurtamiseksi. Syyllisyys nousee ja yritämme tsempata hiukan enemmän mutta tilanne vain pahenee. Syynä tukkoisuuteen ei ehkä ole se, ettemme yritä tarpeeksi vaan se, että yritämme liikaa. Yritämme tehdä omin voimin jotain, mitä vain Jumala voi tehdä!

Opin tästä nuorena tomiessani telttamestarina. Se oli elämäni romanttisin kesätyö. Kiertelin pitkin Suomea kuskaillen hengellisiä kokoustelttoja ja vietin aina viikon kerrallaan yhdellä paikkakunalla auttaen tapahtumajärjestelyissä. Kesän aikana kuulin paljon hengellisiä puheita, joiden sanoma oli usein, että pitää yrittää enemmän, antautua koko sydämisemmin, evankelioida rohkeammin, olla palavampi jne. Tällaista kehotuspuhetta tarvitaan joskus; jonkun pitää herätellä mutta kun kuuntelet sitä viikosta toiseen, niin jotenkin kuorma harteilla alkaa kasaantua. SEn myötä uskosta alkoi hiipua ilo ja se muuttui syyllisyyden motivoimaksi yrittämiseksi. En jaksanut rukoilla, lukea raamattua, evankelioida, rakastaa; kaikki tuntui vain taakalta.


Eräällä paikkakunnalla majoituspaikassa löysin sattumalta kirjan, joka veti puoleensa. Kirjan aiheena oli evankeliumi ja siinä kerrottiin yksinkertaisesti se sanoma, johon me kristityt uskomme eli siis perusevankeliumi. Taitavin sanankääntein siinä kuvattiin kuinka usko ei ole yrittämistä vaan lahjaa. Emme ansaitse armoa omilla teoillamme mitään vaan kaikki perustuu siihen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Hän täytti lain eli vaatimukset puolestamme elämällä täydellisen elämän. Sen lisäksi hän sovitti puutteemme eli syntimme ristillä, ja me saamme uskoa sen itsellemme. Saamme luottaa siihen, että Jeesus on täyttänyt kaikki vaatimukset ja sovittanut kaikki vajavuudet, ja siksi kelpaamme Jumalalle itsenämme. Ja mikä tärkeintä tämä ilosanoma koskee myös pitkään uskossa olleita. Armo kuuluu yhtä paljon pitkään uskossa olleelle kuin vasta uskoon tulleelle. Kuten juuri kääntynyt saa kaiken anteeksi, niin mekin joka päivä saamme luottaa ja levätä tässä armossa ja täydellisessä hyväksynnässä. Kun näitä rivejä luin, oli kuin korkki samppanja pullosta ja rukoilin pitkästä aikaa vuolaasti...vain siitä ilosta, että ei ollut pakko! Armon kokeminen vapautti suorituspaineesta ja antoi tilaa Pyhän Hengen työlle sisimmässäni.

Tuona kesänä opin hengellisen elämän säännän numero yksi: Hengellistä elämää synnyttää Henki!
M
e emme saa itse aikaan hengellistä elämää vaan sen tekee Jumala itse. Kaikki Jumalan tahdon mukainen toiminta meissä on Jumalan Hengen synnyttämää. Oma yrittäminen on vain este Jumalan työlle. On kuten eräs saarnamies oli uhonnut pöntössä, että "minä olen ollut 20 vuotta Herran tiellä! Siihen joku yleisöstä oli huudahtanut, että "Kannattaisiko siirtyä hetkeksi syrjään?!"

Miksi oma yrittäminen ei onnistu?
 

Jokaisen kristityn sydämessä taistelee kaksi voimaa, Henki ja liha (Gal 5:16-23). Henki tarkoittaa Pyhää Henkeä, joka asuu sydämessämme uskon kautta Jeesukseen. Liha on meidän oma tahtomme; itsekäs, himojen ja mielitekojen hallitsema minä. Nämä kaksi voimaa ovat jatkuvassa taistelutilassa sydämessämme ja niiden vaikutus näkyy päivittäisessä elämässämme ja teoissamme. 

Lihan aikaansaannosta o
n kaikki se, mitä tse, omin voimin saamme aikaiseksi. Paavali listaa mainitussa Galatalaiskirjeen kohdassa näitä tekoja, eivätkä ne ole kauniita: listalla on kaikki mahdolliset pahat teot. Sitä liha saa aikaan; syntiä. Mutta se mikä usein unohtuu, että lihan tekoja eivät ole ainoastaan rumat ja syntiset tekomme vaan myös omin voimin tehdyt hurskaat teot. Ne saattavat pinnallisesti katsoen näyttää hyviltä teoilta mutta koska ne kumpuavat lopulta itsekkäästä minästämme, ne eivät ole hyviä tekoja ollenkaan vaan kauniiksi naamioituneita syntejä. Kolossalaiskirjeessä sanotaan, että "nämä omatekoista hurskautta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ylpeyttä" (Kol 2:20-23). Sellaista on omin voimin aikaansaatu hurskaus. Sellasita on lihan synnyttämä hedelmä.
 
Mutta on toinenkin tie nimittäin Hengen tie. Meidän sisimmässämme nimittäin asuu Jumalan Henki. Hän kutsuu ja synnyttää meissä toisenlaista elämää. Vain hän voi saada meissä aikaiseksi sitä hedelmää, jota Jumala tahtoo. Se ei synny 
omin voimin vaan Pyhä Henki synnyttää sen armon ja vapauden kautta. Juuri tästä oli kyse telttaretkeni majoitusrakennuksessa - kun tajusin itse lopettaa puskemisen ja vain luotin armoon, Pyhä Henki alkoi taas virrata ja alkaa synnyttää uutta elämää.

 

Miten voisin tuottaa hengen hedelmiä enkä lihan tekoja?

 

Ainoa ratkaisu on, että Pyhä Henki saa hallita minua: Gal 5:16, Room 8:13. Ja niin hän haluaa tehdäkin. Hän haluaa valloittaa koko sisimpäni ja saada sen hehkumaan Jumalalle. Hän haluaa täyttää minut. Ei nimittäin riitä, että Henki vain vähän koskettaa, koska silloin valun vääjäämättä takaisin lihan tekoihin. Minun on upottava siihen, tultava sen valtaamaksi, annettava Hengen täyttää minut kokonaan. Vasta silloin Hengen hedelmät voivat alkaa kasvaa esiin.

Niinpä Raamattu kehottaa tai jopa käskee meitä täyttymään hengellä: Ef 5:18. Eikä kyse ole vain yhdestä kerrasta vaan raamattu ohjaa meitä koko ajan etsimään täyteyttä. Aptostolien tekojen luvussa 2 kerrotaan kuinka apostolit täyttyivät hengellä helluntaina. Mutta heti pari lukua myöhemmin kerrotaan, että he täyttyivät uudestaan: Apt 4:31. Ja jos kerran apostolit tarvitsivat yhä uudestaan Hengen täyteyttä, niin kapa me kaikki tarvitsemme hengen täyteyttä yhä uudestaan ja uudestaan. Vain siten lihan valta voi alkaa murtua.
 

Miten Pyhän Hengen täyteys tapahtuu?

 

Ensinnä meidän on tajuttava, että Hengen täyteys ei ole ansiomerkki vaan lahja. Gal 3:5 kertoo, että me emme saa Henkeä koska täytämme lain vaan siksi, että uskomme evankeliumin. Ei ole muita kriteereitä kuin usko Jeesukseen. 

Niinpä Hengellä täyttyminen on mahdollista tässä ja nyt jokaiselle joka uskoo Jeesukseen. Jumalalla ei ole mitään sitä vastaan, hänhän käskee sitä: Antakaa Hengen täyttää itsenne! (Ef 5:18). Meidän ei tarvitse suostutella Jumalaa täyttämään meidät: Luuk 11:13. Ja jos me myös haluamme sitä, ei silloin este ole meissäkään. Ei ole mitään estettä. On kuin kaksi ihastunutta puistonpenkillä, kun tunne on vahva mutta mitään ei ole sanottu ääneen - kaikki edellytykset ovat siis olemassa, tarvitaan vain, että se sanotaan ääneen.
 

Käytännöstä Raamattu antaa selvän ohjeen: Antakaa Hengen täyttää itsenne! Kysymys on siis siitä, että me annamme Hengen täyttää meidät. Hän on ikään kuin jatkuvassa täyttämisvalmiudessa; kuin liekinheitin, joka on säästöliekillä ja Jumala odottaa että voisi vetää liipasimesta. Meidän osuutemme on pyytää Hengen lahjaa ja avautua Hengelle ottamalla hänet vastaan. Se voi tapahtua vaikkapa näin:


a) Tunnusta syntisi ja usko ne anteeksi Jeesuksen ristin työn tähden

b) Pyydä Jumalaa täyttämään sinut Hengellään

c) Odota ja ota uskossa vastaan se, mitä Jumala haluaa antaa.

Joskus Hengen voima tulee kuin helluntaina, eli korkealta ja kovaa. Useimmiten Hengen täyteys on kuin hento tuulenvire. Sen tuntee vain ilona ja rauhana sydämessä. Tyylillä ei ole väliä. Ratkaisevaa on, että annamme ohjakset Jumalan käsiin ja etsimme hänen voimaansa. Sen hän on luvannut antaa. Kun tähän turvaudut ja etsit Hengen voimaa joka päivä, alat vähitellen huomaamaan, että jotakin uutta on alkanut viriämään. Usko ei ole enää omavoimaista pusertamista vaan evankeliumin vapaudesta nousevaa elämää.