Karismaattisuudella on paikka luterilaisen teologian ytimessä

 

Päivän mittaiseen seminaariin osallistui 157 henkilöä, eri puolilta Suomea tulleita seurakuntien työntekijöitä, luottamushenkilöitä, aktiivijäseniä ja kristillisten järjestöjen edustajia. Seminaarin järjestelyistä vastasivat Hengen uudistus kirkossamme ry:n kokoama Kirkonrakentajien Foorumi ja Suomen Lähetysseura.

"Tällaisia seminaareja pitäisi järjestää ainakin tuhat lisää!" huudahti eräs osallistuja tauon aikana.  Korkeatasoiset ja asioiden ytimeen saakka pureutuneet alustukset, pyydetyt kommenttipuheenvuorot sekä seminaariväen vilkkaat keskustelut nostivat esille runsaasti uusia ja ajankohtaisia näköaloja.

Seminaarissa tutkittiin alustusten, kommenttipuheenvuorojen ja yleiskeskustelujen avulla karismaattisuutta luterilaisessa teologiassa, karismaattisen kirkon tunnuspiirteitä sekä karismaattisen seurakunnan olemusta luterilaisessa kansankirkossa. Seminaari oli jatkoa syyskuussa 2007 samassa paikassa järjestetylle vastaavalle seminaarille.

 

Tukevana pohjana piispojen yhteinen helluntaitervehdys

 

"Piispojemme helluntaina 2007 antama tervehdys tarjoaa työskentelyllemme tukevan ja vakaan pohjan", sanoi Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtaja talousneuvos Reijo Telaranta avatessaan seminaarin. "Seminaarin tavoitteena on jalkauttaa käytännön tasolle niitä teologisia linjauksia, joita piispamme ovat helluntaitervehdyksessään tehneet."

 

Yhteisestä Herran pöydästä on käytännössä jo tullut totta

 

"Kirkollinen elämä on myös muutoksen tilassa. Meneillään olevan muutoksen selkeimpänä ilmaisuna pidän sitä, mitä on tapahtunut meidän Herramme pöydän äärellä", sanoi Suomen Lähetysseuran johtaja dosentti Seppo Rissanen avauspuheessaan.

"Ekumeenisena tavoitteena on pitkään ollut saavuttaa kirkkokuntien välillä sellainen yksimielisyys, että voisimme yhdessä mennä ehtoolliselle. Tavoite on yhä toivottaman kaukana tällä menetelmällä. Yhteinen Herran pöytä on kuitenkin jo käytännössä todellisuutta. Kuljenpa missä tahansa, kristityt osallistuvat yhdessä ehtoolliselle kirkollisesta asemasta riippumatta. Kieltojen ja estelyiden aika on ohi. Ne eivät toimi. Ajattelen ja uskon, että niiden sijaan Pyhä Henki toimii, jotta kirkon ykseys toteutuu. Raamattu opettaa, että Pyhä Henki puhuu puolestamme ja yhdistää ihmiset Kristuksessa toisista välittäväksi yhteisöksi."

 

Läsnä olevan Jumalan kosketus

 

"Luterilaisessa uskossa ja teologiassa on käsittääkseni yksi hyvin keskeinen kohta, joka muodostaa tärkeän kosketuspinnan luterilaisuuden ja karismaattisuuden välillä. Tämän todetessani lähden siitä, että aidon ja terveen karismaattisuuden varsinainen olemus ja luonne on ilmaistavissa kolmella sanalla: Läsnä olevan Jumalan kosketus", totesi arkkipiispa emeritus John Vikström esitelmässään Karismaattisuus luterilaisessa teologiassa.

"Karismaattisen kokemuksen keskipisteessä on läsnä olevan Jumalan kosketus. Tämän kosketuksen tulkinta nousee siten karismaattisuuden keskeisimmäksi teologiseksi kysymykseksi."

 

Myös ylilyöntejä on voitava käsitellä turvallisesti

 

"Karismaattisuus? Päädyin etsimään neuvoa Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä", totesi piispa emeritus Jorma Laulaja alustuksessaan "Mitä on karismaattisuus seurakunnassa".

"Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä kehotetaan kutakin tiedostamaan oma armolahjansa ja panemaan se käyttöön. Paavalin mainitsemat armolahjat olivat tiedossa, mutta erikseen kirjeessä mainitaan puhuminen, palvelutehtävät ja kaitseminen."  

"Juuri se, että jokaisella on oma armolahjansa ja oma tehtävänsä, vaatii suunnittelua ja hengellistä johtamista. Tärkeää on, että seurakunnan työntekijät ja vastuunkantajat ymmärtävät karismaattisen hengellisyyden arvon, ymmärtävät senkin, että herätyksessä myös kuohuu ja että he itse tulevat mukaan tai ainakin antavat sille kotipaikkaoikeuden seurakunnassa. Asian toinen puoli on suostuminen seurakunnan kaitsentaan. Karismaattisen hengellisyyden tulee rakentua seurakuntaan. On oltava mahdollisuus keskusteluun ja palautteen antamiseen. On järjestettävä turvallinen tapa käsitellä myös ylilyöntejä ja vinoutumia." 

 

Seurakunnissa on kolme tapaa suhtautua karismaattisuuteen

 

"Luterilaisen kirkkomme työntekijät ja seurakuntalaiset suhtautuvat kolmella tavalla karismaattisuuteen: osa inhoaa sitä, osa hyväksyy sen ja osa rakastaa sitä. Minulla ei (onneksi) ole tarkkoja prosenttilukuja siitä, miten nämä kolme ryhmää jakautuvat", sanoi dosentti Timo Pokki kommenttipuheenvuorossaan.

"Seurakunnan kannalta suurin merkitys on ehkä sillä, mihin ryhmään näistä kolmesta seurakunnan kirkkoherra kuuluu, sillä hänellä on suuri valta säädellä, millaisia tilaisuuksia seurakunnassa järjestetään. Toinen merkittävä linjaaja, varsinkin suuremmissa seurakunnissa, on aikuistyös­tä vastaava pappi. Jos hän suhtautuu myönteisesti karismaattisuuteen antaen sille tilaa, ohjausta ja kaitsentaa, seurakunnassa todennäköisesti viriää nopeasti karismaattista toimin­taa. Tämä on mielestäni terve ja normaali ilmiö."

 

Karismaattinen seurakunta on matkalla kotiin

 

"Karismaattinen seurakunta on Raamatun, rukouksen ja rakkauden yhteisö, joka pitää esillä armollista sanomaa sielun pelastuksesta ja ohjaa ihmisiä uskoon", totesi Raimo Kortesoja esitellessään Nokian seurakunnan aktiivijäsenistä kootun ryhmän valmistelutyön tuloksia.

"Karismaattisella seurakunnalla on rakkaus totuuteen, ja sen ylin auktoriteetti on Jumalan sana.  Se kunnioittaa ja ylistää Jumalaa ja saa voimansa Kristuksen rististä ja ylösnousemuksesta.  Se on avoin Pyhän Hengen työlle.  Siinä vallitsee kristittyjen kesken toista kunnioittava ja armollinen yhteys.  Se on varustettu ja varustava seurakunta.  Sen jokaisella jäsenellä on Herran antama paikka ja tehtävä 1. Kor. 12:18 mukaisesti.  Se on matkalla kotiin."

 

Johtaja voi käyttää karismaattisia lahjojaan sekä hyvään että pahaan

 

Piispa Gustav Björkstrand puhui aiheesta Karismaattinen johtajuus kirkossa - mitä se on?  Hän totesi mm. seuraavaa:Johtaja voi käyttää karismaattisia lahjojaan sekä hyvään että pahaan. Siksi on myös syytä lausua muutama sana sellaisesta karismaattisesta johtajuudesta joka ei rakenna seurakuntaa ja kirkkoa. Sille on ominaista mm. seuraavat seikat:

1. Huonot ihmissuhteet johtajan ja kannattajien välillä sekä kannattajajoukossa

2. Huonot seuraukset käytetyistä menetelmistä. Ihmiset joutuvat alistumaan eivätkä uskalla lausua omia mielipiteitä

3. Johtaja korostaa oman asemansa tärkeyttä ja vaatii ehdotonta kuuliaisuutta

4. Huonot johtamisominaisuudet, asioita ei hoideta järjestelmällisesti ja määrätietoisesti, vaan tunteella ja oikukkaasti

5. Johtaja ei voi hyväksyä epäonnistumista, syyttää muita kaikesta kielteisestä mikä tapahtuu

6. Johtaja pysyy vallassa niin kauan kuin mahdollista, sitoo kannattajat omaan persoonaansa jopa kuoleman jälkeen."

 

Missä ovat oman aikamme karismaattiset johtajat?

 

"Karismaattisen yksilöllisen johtajuuden piirteitä on varsin vaikeaa löytää empiiristen tutkimusten avulla, vaan enemmänkin ne löytyvät suurmiesten elämäkerroista", sanoi dosentti Leena Kurki kommentoidessaan piispa Björkstrandin luentoa.

"Mielenkiintoista on, että edellisessä puheenvuorossa ei tullut Koivistoa lukuun ottamatta esiin yhtään esimerkkiä nykyisistä karismaattisista johtajista.  Ajattelenkin, että ehkä se on ajan henki. Ehkä on niin, että enää ei ole ihmisiä, joilla olisi laajoja visioita, ihmisiä jotka pyrkisivät herättämään toiset ihmiset ajattelemaan ja toimimaan. Karisma on myös hyvin vaativa asia. Onko niin, että mieluummin peitämme karismaattiset mahdollisuutemme, toisin sanoen hylkäämme kutsumuksemme. Se on helpompaa, koska silloin meidän ei tarvitse asettaa itseämme alttiiksi."

 

Ei uutta viiniä vahoihin leileihin

 

"Kirkossa on monenlaisia johtajia ja johtajuuden teologiaa. Miten monesta tulisi yksi näky ja onko se tarpeellista? Mitä aiheutuu siitä, että tavallisessa paikallisseurakunnassa kirkkoherra on sama tai eri henkilö kuin seurakunnan karismaattinen, hengellinen johtaja? Joku joka tapauksessa johtaa", sanoi Mustasaaren kirkkoherra Jari Friman tuodessaan mukaan seurakuntanäkökulman.

Mustasaaressa on koettu tiettyä kaksijakoisuutta: toisaalta sanan ja rukouksen iltoja rukous- ja ylistyspainotuksineen, toisaalta yleiskirkollista linjaa. Ongelmia on syntynyt tuntemattoman pelosta, väärinkäsityksistä, omalle perinteelle vieraasta esiintymistavasta ja erilaisuuden sietokyvyn puutteesta.

Englannin anglikaanisen kirkon uudistuvien seurakuntien New Wine  liikehdinnässä on yleensä pyritty pitämään erillään perinteiset ja uudistushenkiset tilaisuudet, esim. vanhat messut ja uusimuotoiset jumalanpalvelukset. Käytäntö näyttäisi osoittavan, että viisas johtaja tekee näin myös Suomessa, eikä yritä väkisin yhdistää kahta perinnettä.

 

Ihmiset kaipaavat mahdollisuutta kokea Jumalan läsnäoloa uusin tavoin

 

"Oma jumalanpalveluksemme on painottanut ja painottaa ennen kaikkea järkeä ja traditiota. Tunteille, kokemukselle, ruumiillisuudelle ja osallistumiselle ei ole juurikaan jäänyt tilaa. Uskonnon osa-alueista kokemus ja kokemuksen suhde Raamattuun ovat jääneet taka-alalle. Kuitenkin postmoderni aikamme nostaa kysymyksen tunteesta ja kokemuksesta uudelleen esille, ja kirkon on vastattava tähän haasteeseen. Karismaattisuudesta on meille opittavaa kulkiessamme tällä syrjään jääneellä tiellä ja etsiessämme tienviittoja tulevaan", arvioi teologian tohtori Aulikki Mäkinen tilannetta alustuksessaan "Karismaattinen messu - mitä se on?"

 

Papille voi riittää yksi karisma, seurakunta tarvitsee niitä paljon enemmän

 

"Ulkoiset puitteet meillä seurakunnassa ovat nyt kunnossa. Sisältöäkin on, mutta se on rapautunut ja menettänyt uskottavuuttansa", kuvasi seurakunnan valmistelemassa näkökulmapuheenvuorossa Petäjäveden tilannetta kirkkoherra Seppo Ojala.

"En siis toisaalta ihmettele, että suurin osa seurakuntalaisista lähtee aamukirkkoa mieluummin kalalle, marjastamaan tai vain nukkuu klo 10:n yli. Jumalan vaikuttava voima kirkkohetkissä on sen verran ohut ja miltei näkymätön. Monille riittää tietoisuus siitä, että pappi hoitaa hommat, minua ei siellä tarvita. Pappi rukoilee minunkin asioitteni puolesta. Papin, kanttorin, suntion ja muutaman vakiovieraan keskinäinen jumalanpalvelus on kuitenkin irvikuva messun todellisista mahdollisuuksista."

"Tunnen niin, että prosessin yhden alun pitää lähteä papeista. Siitä se laajenee työyhteisöön ja yleisen pappeuden siivin seurakuntalaisiin. Papille voi riittää yksi karisma. Seurakunta tarvitsee niitä jo paljon enemmän."

 

Miten armolahjat voisivat olla luonteva osa seurakuntiemme spiritualiteettia?

 

"Minulle koko karismaattisuuden ydin on kirkastunut kreikan sanan kharis  armo, kautta. Ilman Jeesuksen ristiä ei ole syntien anteeksiantoa. Ilman ristiä en voi nähdä Jumalan rakkautta ja löytää ihmisyyttä, johon minutkin on luotu. Vain Pyhä Henki voi nämä asiat meille kirkastaa. Siksi olemme täysin riippuvaisia Hänestä", sanoi Hengen uudistuksen hallituksen varapuheenjohtaja kirkkoherra Mikko Matikainen saarnassaan seminaaripäivän päätteeksi vietetyssä messussa.

"On hyvä kaivata Pyhän Hengen läsnäoloa ja pyrkiä siihen. Pyhä Henki antaa meille voiman olla Ylösnousseen todistajia, ja Hän tahtoo asettua meihin asumaan. Herran Hengen työ paljastaa meissä käynnissä olevan taistelun lihan ja hengen välillä. Ilman Pyhän Hengen apua pyhityselämä ei ole mahdollista. Ilman Häntä emme voi hetkeäkään olla Jumalalle kuuliaisia."

 

Kooste: Reijo Telaranta