Yksilöityä vai yleistä esirukousta?

Ei yksilöityjä esirukouksia – eikä varsinkaan yrityksen ja sen työntekijöiden puolesta. Tällaisen kuvan sai Helsingin Sanomissa joulun alla olleesta tuomirovasti Matti Poutiaisen haastattelusta.

 

Joku onneton oli mennyt jumalanpalveluksessa pyytämään esirukousta Stora Enson ja sen työpaikkojen puolesta – ja sehän ei nyt tietenkään mitenkään sovi jumalanpalvelukseen.

 

”Kuulostaa erikoiselta. Yleensä esirukouksissa ei oteta esille kovin yksilöityjä kohteita”, tuomiorovasti arvioi.

 

”Yleisesti voidaan rukoilla, että Suomessa asiat sujuisivat hyvin ja kansalaisilla olisi hyvinvointia”, hän rohkaisee. Mutta ”rukous ei ole tarkoitettu edistämään liiketoimintaa”, saa lukija opastuksen.

 

Eikö tosiaan?

 

Maatalous-Suomessa on vuosisatojen aikana rukoiltu hyvän sadon puolesta. Oman sadon, jos naapurinkin. Näin on tehty, jotta pelloilla hiessä puurtavat työntekijät saisivat perheilleen leipää. On pyydetty, ettei halla panisi eikä veisi kato.

 

Tänään tuon rukouksen sisältö on muuttunut yhteiskunnan siirryttyä teolliseen ja jälkiteolliseen aikaan. Ja niinpä tuo onneton oli mennyt pyytämään esirukousta, jotta työnantaja menestyisi ja sen työntekijät saisivat leipää jatkossakin.

 

Tällaisesta pitää tehdä loppu!

 

Älkää, hyvät ihmiset, mainitko mitään yrityksiä nimeltä. Tyydytään vain sellaisiin ”siunaa kaikkia ihmisiä ja koko maailmaa” –rukouksiin, joihin vastauksen voi lukea yleisestä elämänmenosta EU:ssa, Euroopan Keskuspankin korkokäyristä, EVVR:n säännöistä, IMF:n antamasta tuesta, Brysselin tai ilmatieteiden laitosten raporteista. Mutta että me pyytäisimme työnantajallemme siunausta ja menestystä ihan nimeltä mainiten – vaikka omat työpaikkammekin säilyttääksemme – niin pois se meistä!

 

Eikä annetaan senkään häiritä, että palkannauttijat maksavat kirkollisveroa, jolla pappienkin puheet ja työpuhteet rahoitetaan. Tai että yritykset maksavat yhteisöveroa kirkollemme, jotta papit opastaisivat ja opettaisivat meitä – vaikkapa välttämään yksilöityjä esirukouksia.

 

Ai niin, mutta eihän se yhteisövero siihen menekään, sillä ”tuo yhteisövero-osuus on tarkoitettu kattamaan hautausmaiden ylläpidosta aiheutuvat kustannukset”, Poutiainen valisti Helsingin Sanomissa.

 

 

Thorleif Johansson



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

8.1.2012 klo 18:43:34
Tusse kirjoittaa

Jukka, kyllä minä tuon rahan kiertokulun tiedän. Niin monessa Kirkkohallituksen seminaarissa olen istunut. Ja olen tehnyt asiasta jopa tuota verojen kiertokulkua selventävän uutisenkin televisioon. Siinä haastattelin kirkkoneuvos Risto Junttilaa, joka kertoi - jälleen kerran - erittäin selvästi juuri sen kulun, jonka sinäkin kuvasit. Mutta ydin ei ole siinä vaan tässä: tarvitaan henkisesti ja taloudellisesti terveitä yrityksiä, jotka maksavat työntekijöille palkkaa, valtiolle veroja ja - vaikka kiertotietäkin - antavat kirkollekin korvausta esimerkiksi juuri hautausmaitten hoitamisesta.


29.12.2011 klo 12:53:49
Jukka Huttunen kirjoittaa

Tusse,

Ei ne yritykset maksa mitään veroa kirkolle. Yhteisöiltä ja yrityksiltä peritään valtiolle yhteisöveroa, jonka tuotosta valtio osoittaa kirkolle pienen siivun juuri niiden yhteiskunnallisten tehtävien vuoksi, mm. hautaustoimilain seurakunnille tuomien velvotteiden pohjalta.



29.12.2011 klo 12:43:23
Pekka Harne kirjoittaa

Hyvä, Tusse!




Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 Ylöjärvi