Yhteistä tietä etsimässä

Marko HuhtalaJeesuksen toiveista hänen seuraajilleen yksi on, että he olisivat yhtä. Tätä ykseyttä, yhteyttä tai yhteistä tietä olin itse etsimässä viikko sitten, kun piispat kutsuivat papistonsa synodaalikokoukseen. Kukin lähti omaan hiippakuntakaupunkiinsa. Edellisestä lauseesta huolimatta löysin itse varsin mukavan kortteerin Pyynikin maisemista. Minulle tämä synodaalikokous oli ensimmäinen. Jatkoa seuraa kuuden vuoden päästä, jolloin seuraavan kerran kutsu kolahtaa postilaatikkoon. Synodaali tulee kreikan sanasta (σύνοδος)  synodos ja tarkoittaa juuri tuota yhteistä tietä. Tähän varsin laajamittaiseen tapahtumaan liittyy myös jokin aihe, joka tällä kertaa vaatimattomasti oli Jumala. Tästä aiheesta oli tehty kirja, jonka jokainen pappi ja lehtori tässä maassa velvoitettiin lukemaan.


Oma synodaalini Tampereella sujui hyvin ja lopputulos jäi omalta kohdalta positiivisen puolelle, vaikka tuon kirjan painattamista jäin ihmettelemään. Omasta mielestäni se oli lähes täyttä roskaa, muutamia loistavia artikkeleita lukuun ottamatta. Painattamiseen menneet rahat olisi voinut laittaa lyhentämättömänä esim. diakoniatyölle. Nuo muutamat artikkelit olisi voinut lukea hiippakuntien nettisivuilta. Ainut lohtu ja hyöty asiassa on tietysti se, että tietää millaista ”hiilipannujen kolinaa” kirkossa on, tai ainakin sen taustalla olevilla teologian tekijöillä. Väärää tulta yritetään kantaa alttarille.


Minusta tietysti voi sanoa, että olen teologisen evoluutioni alkumetreillä ja tyhmyydessäni en ymmärrä näitä viisauksia. Haluan kuitenkin jäädä tänne alkupäähän, missä olen kohdannut Kristuksen ja Hänen totuutensa ja edetä sen syvyyksiin. Jeesus kutsuessaan minut opetuslapsekseen piirsi sydämeeni varmuuden, sain tulla Jumalan lapseksi. Nämä kirjoitukset osoittavat sen, että niissä ei ole kohdattu samaa Kristusta, eikä Pyhästä Hengestä ole kuultukaan. Yhteys ja yhteinen tie voi löytyä vain siinä Jeesuksessa, josta Raamattu todistaa. Eläväksi tekevä Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa kirkkonsa todelliseen synodiin, yhteiselle tielle Kristuksessa. Tämä tie on olemassa hamaan paruusiaan saakka.


Jäin miettimään millaisen kirkon synodaalikokoukseen minut kutsutaan kuuden vuoden päästä.  Outi Lehtipuu kirjoittaa jo roskaksi haukkumani kirjan artikkelissa seuraavasti: ”Nykysuomalaisessa todellisuudessa julistus, joka pitäytyy Raamatun esimoderniin maailmankuvaan ja lukee evankeliumeja suorina kuvauksina historiallisesta todellisuudesta, löytää epäilemättä kuulijoita, mutta on omiaan vieraannuttamaan suurempia joukkoja kirkosta.”


Tällaisten ajatusten syöpyessä pappien saarnoihin minut kyllä kutsutaan vähemmistökirkon synodaaliin ihmettelemään sortunutta Baabelin tornia. Pelastus voi olla kuitenkin mahdollista. Toivottavasti Herra kääntää kansamme kohtalon ja esim. professori Miikka Ruokasen Lapuan hiippakunnan synodaalikokouksessa pidetyssä esitelmässä kuuluva äänenpaino tulee esiin.

esitelmä Uskontunnustus ja moderni maailmankuva Prof. Miikka Ruokanen

 

Marko Huhtala



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

7.10.2010 klo 10:43:53
Ruokanen kyllä vakuutti kirjoittaa

Kävin lukemassa Miikka Ruokasen puheen, joka löytyi blogitekstin lopussa olevan linkin takaa. Puhe todella vakuutti. Sen kritiikki kirjassa esitettyjä asioita kohtaan on asiallista ja perusteellista. Ruokanenkaan ei sano, etteikö kirjasta löytyisi myös hyvää, mutta silti kirjan peruslinjasta ja monista artikkeleista jää pelottava kuva kirkkomme tilasta ja kehityksestä.


7.10.2010 klo 00:20:28
minttut kirjoittaa

Lienee vähintäänkin asiallista osoittaa, miten artikkelikokoelman artikkelit ovat laadultaan heikkoja, ennen kuin julkisesti besserwisseröi ja leimaa liki koko kirjan roskaksi ja ilmeisesti sen kirjoittajat välillisesti harhaopettajiksi.

Ovatko kriteerisi tietelliset, teologiset vai kenties itse määrittelemäsi "Kristuksen kohtaaminen", jonka pitäisi näkyä jokaisessa tekstissä (miten)?

Jään odottamaan asiallisempaa analyysiasi.




Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 Ylöjärvi