Saviruukkujen maailma

Savenvalajan ammatti on vanha ja arvostettu. Raamattu mainitsee sen jo 1. Aikakirjassa ”He olivat savenvalajia. He asuivat Netaimissa ja Gederassa ja työskentelivät kuninkaan palveluksessa.” (1. Aik. 4:23)

 

Savi on mielenkiintoinen aine. Vaikka se olisi kuinka rutikuivaa ja halkeillutta, vettä saadessaan se herää eloon, muuttuu pehmeäksi ja notkeaksi. Veden imeytyessä saveen kuuluu pientä, iloista pulputusta.

 

Taiteilijalle savi on työstettävää materiaalia, raaka-ainetta. Siitä tehdään käyttö- ja koriste-esineitä sekä veistoksia. Lapsetkin pitävät savella löträämisestä. Niin kauan kun savi on sopivan kosteaa ja notkeaa se kelpaa työstettäväksi. Ensin sitä vaivataan kuin taikinaa, sen jälkeen aloitetaan varsinaisen esineen muovailu. Sille haetaan oikea muoto, sitä korjaillaan ja parannellaan. Kun esine on valmis, se poltetaan 950 - 1200 celsiusasteessa. Polton jälkeen savea ei voi enää muotoilla. Jos esine on huono tai se on halkeillut poltossa, se heitetään pois. Polton sijaan esine voidaan valaa esim. kipsiin tai pronssiin.

 

Raamattu puhuu, miten me ihmiset olemme saviruukkuja, joita Jumala muovaa. Elämämme koko kuva näkyy ruukussa, niin ilot kuin vastoinkäymisetkin.  Olemme kompastelleet, kun näkymät eteenpäin ovat olleet sumeat, eikä suunnistuskartastakaan ole paljon ollut apua tai olemme tulkinneet sitä väärin. Kuitenkin kaikki on vienyt elämäämme eteenpäin ja muokannut meistä omanlaisiamme persoonia.

 

Jumala tietää kyllä, mitä hän haluaa meistä tehdä. ”Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?” (Room. 9:21)

 

Meidän muovaamiseemme tarvitaan myös Jeesuksen antamaa elävää vettä, ”sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.” (Joh. 5:26) Riittävästi ja koko ajan, jotta emme kuivuisi liikaa. ”Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.” (Jer. 18:4)

 

Muutama päivä sitten alkanutta Japanin katastrofia seuratessa ei voi olla ajattelematta, miten koko ihmisen luoma maailma rakenteineen on hauras ja haavoittuvainen – saviruukkujen maailma. Yhdessä hetkessä kaikki maallinen omaisuus ja saavutukset ovat sirpaleina.

 

Kaikessa avuttomuudessamme ja keskeneräisyydessämme saamme turvata Häneen. Armo riittää. Vanhassa testamentissa Jumala sanoi Jobille: ”Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti: kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.” (Job 38:14). Siihen mekin voimme luottaa.

 

 

Kikka Miilus



Kommentoi tätä kirjoitusta



Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 Ylöjärvi