
Asiantuntijahaastattelussa Olav. S. Melin toi esille pari seikkaa: Suomeen verrattaessa Ruotsista puuttuu laadukas oman uskonnon opetus sekä toisena kirkon sisällä toimivat elävät herätysliikkeet.
Kesälukemisenani olleesta professori Osmo Tiililän elämäkerrasta (Osmo Tiililä – protestantti) löytyi myös yksi lisäsyy. Hän esti 1950-luvulla Ruotsin papistoa heikentäneen liberaalin Lundin teologian leviämisen Suomeen.
Suomen kirkko on tänään monella tapaa vedenjakajalla. Sen ulko- ja sisäpuolella on Ruotsin tielle ohjaavia tahoja, mutta toivoa herättää uskollinen kirkkokansan enemmistö, joka pitää kiinni ikiaikaisesta uskosta ja tunnustuksesta.
Ruotsin tilanteen pohjalta meidän kirkkomme tulevaisuuden toivo näyttää riippuvan seuraavista toimista:
Tämän lisäksi jokainen kirkon jäsen on aina kutsuttu rukoilemaan Herran armoa Suomen kansalle. Varma toivo meille on, että Kristukseen turvautuva kirkko elää hänen paluuseensa asti – toivoakseni myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
Pasi Jaakkola
12.12.2011 klo 19:38:29
Vesa M. kirjoittaa
Ihmeellisesti Herra on vuosien varrella auttanut ja varjellut meitä suomalaisia, nykyisessäkään ev. lut. srkn vedenjakajatilanteessa ei voi muuta kuin rukoilla ja luottaa Herraan. Toisaalta Herra ei ole tullut pelastamaan mitään tiettyä tunnustuskuntaa tai kirkkoa (inhimillistä instituutiota) vaan ihmisiä! Hän tietää mitä kanavia Hän haluaa tässä työssään käyttää - jos Hän haluaa käyttää vielä vanhaa ev. lut. kanavaa, niin silloin niillä, jotka asettuvat Hänen työtään vastustamaan, ei ole mitenkään kadehdittava osa. Jatkakaamme siis Jeesuksen nimen korottamista ja käyttäkäämme niitä kaikkia mahdollisuuksia, joita meillä on!