Tampereen hiippakunnan synodaalikokouksessa olin minäkin. Se oli minulle ties miten mones jo neljän piispan aikana. Tällä kertaa kirjan teemana oli ’Minä uskon?’ toim. Maarit Hytönen. Meillä Tampereella johtava teema oli pyhiinvaellus Mooseksen matkassa. Maalaus Palava pensas heijastui valkokankaalle ja me neljäsataa pappia olimme valinneet oman kanavan joko nuoren, keski-ikäisen tai vanhenevan Mooseksen kysymyksistä. Itse kuuluin viimeiseen ryhmään.
Mooseksen tarina kosketti. Hämmästelin Mooseksen pitkän elämän ja työn punaista lankaa ja johdatusta. Elämänkohtalot ja reitit valmistivat häntä aina seuraavaan vaiheeseen. Tuttua tietysti, mutta taas kerran pysähdyin Palavan pensaan äärelle ja kuulin puhuttelun. Jumala kohtasi erämaassa ja kirkasti sen läsnäolollaan. Erityisesti jäi mietityttämään, miten Mooses siirtyi syrjään. Yhteisöllisesti kansan kuullen hän siirsi tehtävän Joosualle ja siunasi matkaan. Lähteä siunaten uutta kohti!
Kävellessäni tauolla Pyynikillä ruskassaan kylpevässä luonnossa riipustelin laulua Palavasta pensaasta. Silloin soi puhelin. Tuttu kanttori pyysi tekstiä Vanhan Testamentin aiheesta. Samalla viikolla laulu oli jo sävelletty ja on saanut jo Riihimäen kirkossa johdattaa kuulijoita kohtaamaan pyhää.
Sytyttäviä olivat myös päätöstilaisuudessa pidetyt Timo Tavastin, Tomi Karttusen ja Matti Revon puheenvuorot. Ne paikkasivat osaltaan synodaalikirjan antia. Ottaisin ne mielelläni myös kirjallisina jatkopohdiskeluun.
Toisena päivänä olin ilmoittautunut kanavaan ’Raamattu’. Oli innostavaa lähteä pienissä ryhmissä työstämään Job 38:1-21 ja Filemonin kirjettä. Pohjateeseiksi Raamatusta saimme:
- ihmisen puhetta Jumalasta
- ihmisen puhetta Jumalalle
- Jumalan puhetta ihmiselle
- Jumalan puhetta ihmisestä
- ihmisen puhetta ihmiselle
- ihmisen puhetta ihmisesta.
Tätä kaikkeahan Raamatusta löytyy. Mutta jäin kaipaamaan vielä yhtä - Raamattu on Jumalan puhetta Jumalasta. Siitä Johanneksen evankeliumin alku vahvasti muistuttaa.
Työskentely Raamatun tekstien kanssa avaa aina jotain uutta myös inhimillisellä tasolla. Kanavan loppuvaiheessa eksegeettimme tyrmistyttivät väittämällä: Saarnalla Jeesuksesta ja Raamatulla ei ole yhteyttä keskenään!!! Merkillinen löytö raamatuntutkijalta.
Tätä väitettä vahvemmaksi jäi Jumalan puhe Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Raamattu on meille myös Jumalan puhetta itsestään, elävää sanaa, joka herättää uskoa.
Pirkko Arola