Tavarat oli saatu sisälle ja aloin innolla järjestellä huushollia kuntoon, mutta liian myöhään huomasin, että ulkona oli jo pilkkopimeää.
Olin ennen maallemuuttoa asunut aina katuvalojen loisteessa ja nyt kun ei ollut ainuttakaan katuvaloa, mieleen iski pelko.
Muistan, miten pelko kasvoi niin suureksi, että auto jäi lukitsematta ja avaimet suulle. Laitoin ulko-oven lukkoon ja ajattelin , että jos joku vie, niin vieköön!
Talvi lähestyi ja pimeys lisääntyi. Mökkiä lämmitetään puilla ja niin siinä sitten kävi, että kerran unohdin hakea polttopuita valoisan aikana. Ei auttanut muu kuin rohkaista mielensä ja lähteä pimeään puuliiteriin.
Pelkäsin!.....
Jostain sydämen sopukasta nousi ajatus, että laula!!! Niinpä sitten suureen ääneen lauloin ”Golgatan veressä voima on…!” Laulaessa keskityin sanoihin enkä pelkäämiseen. Se toimi !!!
Tällaista laulamista olen tarvinnut monet kerrat. On ollut monenlaisia tilanteita:
Pelko, ahdistus, vaara tai sitten halu kiittää Herraa. Tästä opin sen, että on hyvä opetella ulkoa laulu tai laulun säe. Suosittelen!
Olen jo tottunut pimeään, mutta jos pimeässä lähden lenkille, laulan usein ”Golgatan veressä…” varsinkin sen metsäpalstan kohdalla , missä naapuri kertoi karhun asustavan….
Siunattua adventinaikaa!
Maarit Peltomaa