Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä helsinkiläispastori Teemu Laajasalo kuvasi menneitä viikkoja kirkon sisällissodaksi. Tämä on osuva nimitys käydylle ”keskustelulle”, josta kristilliset konsensusvoimat ovat olleet kaukana. Ainakin mediassa voitolle ovat päässeet arvoliberaalit, jotka argumentoinnillaan ovat päässeet vetämään Pyhän Raamatun vessasta alas. Kirkon piirissä taas konservatiivit ovat sankoin joukoin ja asein kokoontuneet bunkkereihinsa toisiaan tukemaan. Kysymys kuuluu, onko tämän kiristyneen vastakkainasettelun jälkeen yhdellä yhtenäisellä kirkolla tulevaisuutta?
Laajasalo maalasi kuvan kirkosta, jossa tarjotaan tilaa kaikille. Siellä on tilaa liberaaleille homoseksuaalisen elämäntavan siunaajille ja erillisvihkimykset konservatiivisille vanhauskoisille. Näky kuulostaa utopistiselta, mutta juuri siksi se voi olla Herrasta. Kaikki hokevat, että yhtenäiskulttuurin aika on ohitse, mutta silti kirkolla pitäisi olla joka asiaan yksi kanta. Miksei kansakirkko voisi heijastaa postmodernin kristillisyyden eri piirteitä ja moniäänisyyttä? Pallo on kirkolliskokouksella ja rakentavilla neuvotteluilla. Politiikassa parisuhteen siunaaminen voidaan vaihtaa erillisvihkimyksiin. Kaikki saavat jotain ja kirkon tulevaisuus rakentuu konsensusvoimalla. Näinkö Kristuksen kirkko toimisi vai eikö sittenkään?
Vain Herra voi pitää kirkon yhtenäisenä. Kirkon moniäänisyyden salliminen voi vain hidastaa vääjäämätöntä hajoamista. Ainoa ratkaisun avain on Jumalalla. Vain herätys voi pelastaa luterilaisen kirkon. Siksi jokainen uskova on kutsuttu rukoukseen kirkkomme puolesta. Ei vain sen itsensä tähden vaan Suomen kansan pelastuksen tähden. Salaisuus on Pyhän Hengen työssä. Vain se saa seurakunnat elämään ja vain armolahjojen oikea käyttöönotto seurakunnissa tekee niistä elävän Kristuksen ruumiin. Rukous jatkuu aina liikkeenä. Nyt meitä kutsutaan liikkeeseen ruohonjuuritasolla: pienistä soluista ja kokoontumisista rakentamaan laajempia yhteisöjä, Herran ääntä kuunnellen. Näin sai alkunsa Englannin kirkon uudistanut New Wine –liike 1980-luvulla. Jos Luoja suo, näin voi olla myös Suomen kirkossa. Kirkko rytisee, vaan Kristus kestää. Aamen.
pastori Pasi Jaakkola
Turun Mikaelinseurakunta