Juokse tyttö juokse

Kikka Miilus

Kuulun sukuun, jossa on runsaasti nivelrikkoa ja sen myötä heikkoja polvia. Vuosien mittaan vaivani on vain pahentunut. Nivelrikko kun ei parane, vaan pahenee.

 

Viime toukokuussa aloin syödä särkylääkkeitä, kun särkyä oli joka päivä. Olin laittanut asuntoni myyntiin ja valmistelin muuttoa Hämeenlinnasta Lahteen. Kannoin painavia laatikoita, kuljin portaita ylös-alas, kyykin polvillani, nousin varpailleni. Lisäksi kiipesin tikkailla maalatessani uuden asunnon seiniä. Loistavaa liikuntaa! Kyllä, mutta… polvet kipeytyivät.

 

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina istuin tv:n ääressä. Mitähän TV7:ssä on?, ajattelin. Siellä oli parhaillaan Ilpoisten piiri. Rukouksessa Tuula Ekbom sanoi, että jonkun vasen polvi paranee. Oikein hätkähdin, koska vasen polveni on huonompi kuin oikea. Mutta päätin uskoa, että ne sanat olivat minulle. Seuraavana aamuna totesin, että polvet eivät olleet kipeät. Heinäkuun lopusta on nyt lähes neljä kuukautta. Ainoastaan kolmena päivänä on ollut särkyä, mutta muuten ei mitään! Olen kävellyt nopeammin, olen kiivennyt tikkaita ja rappuja, olen kantanut painavia - olen tehnyt kaikkea sitä mitä en aiemmin voinut. Kesäjuhlassamme Turussa jopa rääkkäsin polviani, kun halusin testata, onko tämä parantuminen todella totta. Oli upeaa sanoa kesäjuhlassa Tuula Ekbomille, että minä olin se ”vasen polvi”, voisin vaikka tanssia.  

 

Olen aina ollut laiska liikkumaan, keksin sen sijaan aina muuta tekemistä. Nyt olen päättänyt, että koska minulla ei ole koiraa, mutta minulla on kaksi nimeä – Kikka ja ristimänimeni Kirsti – niin Kikka lähtee ulkoiluttamaan Kirstiä ja päinvastoin. Toinen ylipuhuu toisen ulos.

 

Kiitos ihmeparantumisestani kuuluu Jumalalle. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että Hän paransi minut. Se antaa myös uudenlaista uskoa toisten puolesta rukoilemiseen, kun tällaisen parantumisen on omakohtaisesti kokenut. 

 

 

Kikka Miilus



Kommentoi tätä kirjoitusta



Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 Ylöjärvi