Esitämme seuraavassa tuon päiväkirjan muodossa esitetyn kuvauksen vähän muutettuna:
Tammikuun 15 p:nä.
Viikon verran olen ollut koskemattomana. Ensimmäisinä iltoina Uudenvuoden jälkeen luki omistajani minusta säännöllisesti yhden luvun. Nyt hän on minut nähtävästi unohtanut.
Helmikuun 2 p:nä.
Minusta puhdistettiin tomu muitten mukana ja asetettiin takaisin paikalleni.
Helmikuun 3 p:nä.
Omistajani käytti minua pienen hetken hakeakseen muutamia raamatunpaikkoja.
Maaliskuun 7 p:nä.
Tänään siivottiin ja tomutettiin. Olen jälleen vanhalla paikallani. Kuinkahan paljon hyötyä omistajallani on siitä, että lojun täällä pöydällä?
Huhtikuun 2 p:nä.
Tänään oli täällä tuttavia käymässä. Keskusteltiin kristillisestä antamisesta. Omistajani nouti minut lukeakseen muutamia raamatunpaikkoja. Mutta olipa vaivaloista, ennenkuin hän löysi haluamansa kohdan, vaikka jokainen jae minussa pysyy aina samalla paikalla.
Toukokuun 5 p:nä.
Iso-äiti on pitänyt minua koko iltapäivän. Hän on täällä käymässä. Muutamia kyyneleitä putosi lehdelleni hänen luiessaan Kol. 2:5-7.
Toukokuun 6 p:nä.
Jälleen olen iso-äidin sylissä. Hän tutki kauan aikaa minusta 1 Kor. 13 ja 1 Kor. 15:55-58.
Toukokuun 7, 8 ja 9 p:inä.
Iltapäivisin aina iso-äidin sylissä. Jalo paikka. Hän lukee minua vähä väliä ja sitten hän taas miettii lukemaansa.
Toukokuun 10 p:nä.
Iso-äiti on poissa. Olen jälleen vanhalla paikallani.
Kesäkuun 3 p:nä.
Muutamia kukkasia pantiin tänään lehtieni väliin kuivumaan.
Heinäkuun 1 p:nä.
Minut asetettiin vaatteiden ja muun tavaran mukana matkalaukkuun. Nähtävästi on kysymyksessä matka.
Heinäkuun 7 p:nä.
Olen yhä matkalaukussa.
Heinäkuun 10 p:nä.
Olen yhä matkalaukussa, vaikka melkein kaikki muu on siitä tyhjennetty.
Heinäkuun 15 p:nä.
Olen jälleen kotona tavallisella paikallani. Minkätähden minut otettiin tuolle matkalle mukaan?
Elokuun 1 p:nä.
Sanomalehtien ja muun tavaran peittämänä. Kuinka toivoisin, että ottaisivat tuon kaiken päältäni pois.
Syyskuun 5 p:nä.
Minusta pyyhittiin taas tomu ja asetettiin entiselle paikalleni.
Syyskuun 10 p:nä.
Omistajani tytär käytti minua muutaman silmänräpäyksen. Hän kirjoitti kirjettä ystävättärelleen, jolta oli veli kuollut, ja hän tarvitsi senvuoksi sopivaa raamatunlausetta.
Syyskuun 28 p:nä.
Omistajani avasi minut hetkiseksi lukeakseen jotakin. Mutta Psalmeja 119, 72, 97, 103-105 sekä Kol 3:16 ei hän löytänyt. Pitkään aikaan ei hän ole lukenut myös Hos. 4:6 ja 1 Sam. 15:23.
Lokakuun 16 p:nä.
Taas tomu pyyhittiin.
Marraskuun 14 p:nä.
Minut on pantu vanhaan laatikkoon, sillä sadonkorjuun aika lähestyy. (Kyseessä ulkomaiset olosuhteet). Silloin ei ole minua varten yhtään aikaa. Ikäänkuin ei minussa olisi paljon ihanammat aarteet kuin ovat kaikki maailman rikkaudet! Mutta luonnollisesti, ensinhän ruumis, sitten sielu! Oi, jospa omistajani tekisi toki päinvastoin! Kuinkahan kauan hän antaa taas minun olla täällä laatikossa?
Rakas lukija, käyköhän sinun Raamatullesi likimain näin taikka juuri samalla tavalla?
(Freikirche 1929)
Luterilainen N:o 3 Maaliskuu 1929
Sain sisareltani pinkan vanhoja, mökiltä tuoksahtavia kirjoja. Kahdessa niistä on nidottuna Luterilainen-lehtiä vuosilta 1926-1935. Luterilainen on Suomen Vapaan Ev.-Lut. Kirkon julkaisema kuukausilehti, kerrotaan lehden kannessa.
Kikka Miilus
13.9.2011 klo 09:36:02
Kaarina kirjoittaa
Pysäytti minut ajattelemaan. Raamattu odottaa uskollisesti lukijaansa. Taidanpa avata sen tänään. Mitkä muut asiat tai ihmiset odottavat hiljaa, että huomaisin ja pysähtyisin?