Ennalleen asetettu auktoriteetti

Petri Kauhanen

Kirkon nykyisen kriisin juuret ovat vanhaa perua. Luodun palvominen ja jumaloiminen Luojan sijasta kuului jo Luciferin toimintaohjelmaan.  ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?”, kuului ensimmäinen raamattukriittinen kysymys. Sittemmin Jumalan ilmoitussanan arvovalta on ihmisten käsissä kokenut monenlaisia kohtaloita. Uskonpuhdistajien päämäärä oli puhdistaa usko katolisen kirkon väärinkäytöksistä ja antaa Jumalan ilmoitus kansan käteen. Pastorin, papin virka sanan paimenena nousi esiin. 1700-luvun lopun Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen kirkon ulkonainen auktoriteetti ei enää sitonut ihmisen uskon ja ajatuksen vapautta. Myös tieteellinen tutkimus ”vapautui” kirkon holhouksesta. 1800-luvun lopun humanistisen manifestin jälkeen naturalistinen maailmankuva vähitellen syrjäytti Raamattuun perustavan supranaturalistisen maailmankuvan luonnontieteissä. Maailman ja elämän syntyminen voitiin selittää tapahtuneen ilman Luojaa. Tieteelliseen maailmankuvaan perustuvat menetelmät ohjasivat myös Raamatun tutkimusta ja tulkintaa. Kirkko oli tämän kehityksen edessä voimaton. Sen arvovaltaa vähensivät vielä 1800-luvun lopulta alkaen vahvistuneet ideologiset vallankumousaatteet.


Tänä päivänä voimme todeta, että aika ja historia ovat käsitelleet ankarasti aatteita ja maailmankuvia, ei ainoastaan kirkkoa. Aikuisopiskelijana voin todeta, että jo kättelyssä minulle tarjotaan tutkimukseni lähtökohdaksi neljästä viiteen erilaista maailmankuvaa. Mikään niistä ei edusta ehdotonta totuutta. Lopputulokset riippuvat siitä, millaisen tutkimuslinjan valitsen. Maailma on muuttunut nopeasti. Muutoksen on kokenut myös käsitys inhimillisen tiedon luonteesta, tai ”totuudesta” sen perustana. 


Uskonpuhdistus pani kirkossa liikkeelle ennalleen asettamisen ketjun. Reformaatiosta alkaen myös erilaiset Kristuksen ruumiin palveluvirat on asetettu ennalleen. Efes. 4:11. Ensin asetettiin ennalleen pastorit, sitten tulivat evankelistat 1700-luvulta alkaen. Karismaattinen liike toi tullessaan opettajan viran, ja 1990-luvulla tulivat profeetat. Viimeisessä vaiheessa seurakuntaan tulee apostolinen auktoriteetti takaisin. Pyhät tehdään valmiiksi palveluksen työhön.  Kirkon voimattomuuden syynä on pidetty sitä, että se on saanut auktoriteettinsa ihmisiltä. Totuudesta voidaan äänestää demokraattisesti. Tällaiseen johtopäätökseen voi tulla, kun seuraa julkista keskustelua kirkon asioista. Kaikenlainen manipulaatio, leimaaminen, valheellisuus ja syyttäminen ovat ilmeisiä. Kirkon ei kuitenkaan tule luopua uskonsa perusteista, joista nyt vahvimmin ovat esillä Jumalan sanan arvovalta ja luomisusko. Luopumiseen ei ole mitään syytä. Päinvastoin nyt on kurssin korjaamisen aika.

 

Petri Kauhanen



Kommentoi tätä kirjoitusta



Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 Ylöjärvi