Meillä Suomessa ateistit ovat viime vuosiin saakka olleet verraten hiljainen ja näkymätön ryhmä. Nyt on toisin. Muun Euroopan tapaan osa ateisteista on sekä aktiivisia että agressiivisia. heillä on selkeä päämäärä: heikentää kirkon yhteiskunnallista asemaa ja erottaa kirkko valtiosta. Heillä on laaja keinovalikoima, joista tunnetuin on kirkostaeroamissivusto. Tämä heidän ylläpitämänsä sivusto yhdessä todella tehokkaan tiedotuskampanjan kanssa on ohjannut kirkosta ulos muutamassa vuodessa monta sataa tuhatta jäsentä. Menetys on huomattava sekä henkisesti että taloudellisesti. Seurauksena on seurakuntien talouden merkittävä tiukentuminen.
Ateistit iloitsevat menestyksestään. Kirkossa on hitaanpuoleisesti herätty huomaamaan, että jotain olisi hyvä tehdä. Eräs vastaisku ovat nettipapit ja kirkon ylläpitämät kirkkoonliittymissivustot. Myös seminaareja ja muita keskusteluja kirkon jäsenyydestä ja yleensä kirkon tulevaisuudesta on käyty. Todellinen vastaisku on vielä tulematta. Se tulee ehkä sitten, kun olemme kirkossa riittävän ahtaalla, ja meidän on pakko katsoa totuutta suoraan silmiin.
Juuri tässä on aggressiivisten ateistien palvelus Suomen kirkolle ja meille kristityille. He pakottavat meidät vetämään rajaa aidon kristillisyyden ja nimikristillisyyden välille. He ohjaavat meitä ottamaan kirkon jäsenyyden todesta ja sitoutumaan Jeesuksen opetuslapseuteen. Heidän ansiostaan kirkon jäsenyys yhä selvemmin tiedostetaan sitoutumisen merkiksi ja vakaumuksen tunnustamiseksi. Kirkon jäseniksi jäävät ne, joille jäsenyys merkitsee kiitollisuutta kasteen lahjasta ja iloista liittymistä Kristuksen todistajiin. Tällaisen kirkon jäsenmäärä on nykyistä pienempi, mutta kirkkona se on nykyistä vahvempi: se on uskostaan todistavien jäsenten kirkko.
Myös tämä kirkko voi olla kansan kirkko. Se toimii kansalaisten keskuudessa ja ihmisten rinnalla. Sen voima on aidossa todistuksessa, vilpittömässä palvelussa ja kutsuvassa yhteydessä.
Veikko Pöyhönen
22.8.2011 klo 21:22:42
Sirkka kirjoittaa
Ateismin nousu siihen rohkeuteen taistelussa kristillistä seurakuntaa ja sen opetusta vastaan on mielestäni seurausta siitä, ettemme arvosta tässä kirkossa Raamatun mukaista maailmankatsomusta. Olemme alkaneet Aaronin lailla kysellä millaisen kirkon tai paremminkin jumalan ihmiset haluavat. Kristillistä kirkkoa ei enää ole jos Jeesuksen asema on luvalla kyseenalaistettu maamme teologisen opetuksen kautta. Kuka voi arvostaa henkilöä, joka ei arvosta itseään - samaa voi kysyä uskonnosta, joka ei arvosta omaa identiteettiään ja peruskirjaansa. Jopa ateistit ihmettelevät, miksi kirkko ei ole uskollinen omalle ideologialleen.